Tuhansien vuosien ajan – aina 200 vuotta sitten saakka – ihmiskunta uskoi, että maa on täysin liikkumaton ja että Aurinko sekä koko maailmankaikkeus kiertävät sen ympärillä. Geosentrinen teoria hallitsi täysin. Galileo ja Kopernikus yrittivät kumota sen, mutta joutuvat kirkon ankaran vainon kohteeksi. Vasta viime vuosisadalla tähtitieteen ja kosmologisten välineiden edistys osoitti, että maalla on kaksi liikettä:
- pyöriminen oman akselinsa ympäri
- kiertäminen Auringon ympäri
Jo 1400 vuotta sitten Pyhä Koraani kuitenkin vertasi maata «kehtoon» (مهد – mahd) suura Tā-Hā:ssa:
Suura Tā-Hā, jae 53 (suomennos luotettavista lähteistä, mm. quranenc.com): »Se, joka teki teille maan kehdoksi, veti sille teille tiet ja lähetti taivaasta vettä, jolla me saimme kasvamaan pareja monenlaisia kasveja.»
Vielä muutama vuosikymmen sitten perinteiset lastenkehdot tehtiin puolikaaren muotoisiksi, jotta ne keinuisivat jatkuvasti eivätkä koskaan seisoisi paikallaan. Tämä keinunta viilensi lasta ja siirsi häntä kehdon päästä toiseen. Allah, Korkein, valitsi tarkoituksella sanan «kehto» (mahd) sanojen «matto», «pohjamaali» tai «kulho» sijaan osoittaakseen selvästi, että maa ei ole liikkumaton, vaan se on liikkeessä. Jos maa olisi todella liikkumaton, Koraani olisi voinut verrata sitä «kulhoon», «lautaseen» tai «tarjottimeen» – täysin paikallaan pysyviin esineisiin.
Vastaa